Kuka minä olen?

Synnyin vuonna 1978 Jyväskylässä. Muutimme ennen kouluikääni Kyyjärvelle, jonne isäni ja äitini perustivat puuleluja valmistavan yrityksen. Opin lukemaan viisivuotiaana – karttakirjasta. Ensimmäinen lukemani sana oli Atlantti. Viihdyin paljon sanomalehtien, karttojen ja tietosanakirjojen parissa – akuankkojen ohella. Pelasin paljon – sekä pallopelejä ulkona että Commodore64-tietokonetta sisällä.

Ensimmäiset muistoni kansainvälisestä politiikasta liittyvät Lähi-Itään. Muistan olleeni ikävissäni siitä, että hauskannäköinen Jasser Arafat ei saanut valtiojohdolta kutsua Suomeen 80-luvun alussa. Päätinkin pyytää hänet itse omille syntymäpäivilleni. Epäilen, että isä ei vienyt kutsua postiin. Synttärit pidettiin ilman Arafatia.

Äitini kuoli yllättäen ollessani 9-vuotias. Isä jäi yksin minun ja kuuden minua nuoremman pikkusisarukseni kanssa ja sairastui itsekin vakavasti. Elämä ei ollut helppoa silloin, mutta ystävien ja yhteiskunnan tuen avulla selvisimme.

Lapsena toiveammattini oli ulkomaankirjeenvaihtaja. Seurasin mediasta etenkin Irakin ja Iranin välistä sotaa, Lähi-Idän konflikteja ja myöhemmin Berliinin muurin murtumista sekä Neuvostoliiton romahtamista. Erityisesti mieleeni jäivät Tshernobylin ydinonnettomuus ja Pekingin Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukset. Ehkä poliittinen esikuvani onkin se tuntemattomaksi jäänyt uutiskuvien mies, joka seisoi Taivaallisen rauhan aukiolla valkeassa paidassa ostoskassit käsissään estäen yksin panssarivaunujen etenemisen.

Muutin kotoani Jyväskylään jo 16-vuotiaana. Teininä minua puhuttelivat etenkin otsonikato, ydinsodan pelko, Ruandan kansanmurha ja Lähi-Idän sekasortoinen tilanne. Ilmastonmuutoksesta aloin huolestua samoihin aikoihin.

Kiinnostukseni kansainvälisyyteen ajoi minut myös opiskelemaan kansainvälistä liiketoimintaa. Valmistuttuani päädyin aluksi kansainvälisen kaupan tuonti- ja vientihuolintatehtäviin. Minua pyydettiin yllättäen ehdokkaaksi vuoden 2005 kuntavaaleihin. Suostuin lähtemään ajatellessani, että voisi muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan. Vaaliteemoinani ensimmäisissä vaaleissa olivat kierrätys, joukkoliikenne ja yrittäjyys. Vaaleissa sijoituin monen yllätykseksi aivan Keskustan reilun 120 ehdokkaan listan kärkipäähän. En tullut valituksi kaupunginvaltuustoon, mutta sain paikan ympäristölautakunnasta ja minulle tarjottiin työtä Helsingin Keskustanuorten toiminnanjohtajana.

Helsingin Keskustanuorten toiminnanjohtajuus tarjosi erinomaisen tehdä itseäni kiinnostavia asioita politiikassa yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa. Järjestin vaalitarkkailumatkoja Venäjälle ja Azerbaidzhaniin. Valko-Venäjälle sain maahantulokiellon, koska maan hallinto pelkäsi tarkkailijaryhmämme jäsenten olevan edistämässä Itä-Euroopan oranssien vallankumousten sarjaa. Aktivoimme Helsingissä isoja määriä maahanmuuttajia ja opiskelijoita mukaan poliittiseen vaikuttamiseen. Moni nytkin eri puolueissa mukana oleva maahanmuuttajataustainen poliitikko tuli alunperin politiikkaan mukaan Keskustanuorten Tilkku-ryhmän kautta. Toimin myös hetken kansanedustaja Antti Kaikkosen eduskunta-avustajana.

Kansainvälinen aktiivisuuteni toi minulle myös paikan Pohjoismaiden Keskustanuorten varapuheenjohtajana. Ensimmäisen isomman kansainvälisen kampanjani tein ryhtyessäni ehdolle Euroopan Liberaalinuorten hallitukseen, johon minut valittiinkin. Ratkaiseva kokous pidettiin Barcelonassa, jonne matkustin junalla halki Euroopan. Tämän jälkeen olen tehnyt useita pitkiä ulkomaan työmatkoja junilla, busseilla ja laivoilla.

Vuonna 2009 minua pyydettiin Suomen WWF:lle lobbariksi ilmastotiimiin. Vuosi tämän jälkeen siirryin Luonnonsuojeluliittoon, jossa sain vastuulleni EKOenergia-ympäristömerkin vetämisen, josta päätin tehdä kansainvälisen. Ostin Interrail-lipun, jonka turvin kiersin tapaamassa ympäristöjärjestöjä eri puolilla Eurooppaa kerätäkseni kansainvälisen koalition, joka lähtisi hankkeen tueksi. Se onnistui. Tänä päivänä EKOenergia toimii kymmenissä eri maissa ja sen sihteeristö sijaitsee Helsingissä.

EKOenergialta siirryin Luonnonsuojeluliiton sisällä uuteen tehtävään muutamia vuosia sitten. Sain vastuulleni Suomen vanhimman ympäristöjärjestön hanketoiminnan. Hankkeet kattoivat koko luonnonsuojelukentän kalojensuojelusta, metsiin, järviin ja vieraslajien torjuntaan. Hankkeet pitivät sisällään myös kansainvälistä toimintaa lähialueilla ja kehitysyhteistyötä muualla maailmassa. Kasvatimme yhdessä työntekijöideni kanssa Luonnonsuojeluliiton hanketoiminnan parissa vuodessa noin kymmenen hengen tiimistä yli 20 hengen yksiköksi.

Tämän vuoden alkupuolella sain puhelinsoiton ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta, joka pyysi minua loppuhallituskaudeksi erityisavustajakseen vastuualueenani luonnonsuojelu- ja ilmastotyö. Otin tehtävän vastaan sen merkittävyyden ja vaikuttavuuden vuoksi. Olen virkavapaalla Luonnonsuojeluliitosta kesään saakka.

Vapaa-ajallani tykkään pelata lasteni kanssa lautapelejä, pyöräillä, valokuvata sammalia, liikkua luonnossa, nauttia taiteista, matkustaa maita pitkin ja tutustua uusiin erilaisiin ihmisiin.