Luonnollisempi Helsinki

Luonnollisempi Helsinki

Aikamme suurimmat ympäristöhaasteet ovat ilmastonlämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Molempia ilmiöitä kiihdyttää vaarallisesti ihmisen oma toiminta. Kulutamme liikaa.

Olen saanut työskennellä näiden ongelmien ratkaisemisen parissa Suomen merkittävimmissä ympäristöjärjestöissä vuodesta 2007 alkaen. Haluan nyt käyttää työssäni ja elämässäni oppimiani tietoja ja taitoja ratkoakseni näitä ongelmia politiikassa.

Ilmastonmuutos

4602360128_33412cd9c0_z

Schkopaun kivihiilivoimala Saksassa. Valokuvaaja Moritz Kunert. Oikeudet: CC BY-NC-SA 2.0. http://bit.ly/1yqs0zR

Ihminen vaikuttaa ilmastonlämpenemiseen kasvihuonekaasupäästöillään ja maankäytön muutoksilla. Maankäytön muutoksilla tarkoitetaan esimerkiksi sademetsien tuhoamista teollisuuden tarpeisiin, soiden muuttamista turpeenottoalueiksi tai vaikkapa Helsingin saariston muuttamista asuinalueeksi. Nämä muutokset vaikuttavat maaperän ja kasvillisuuden kykyyn sitoa hiilidioksidia. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, jolla on ratkaiseva rooli ihmisen aiheuttamassa ilmaston lämpenemisessä.

Helsinkiläiselle ilmastonmuutos tarkoittaa konkreettisimmin talven dramaattista lyhenemistä. Pilkille ei enää pääse, Paloheinän ladut jäävät historiaan ja pipolätkää ei voi ulkojäillä pelata. Afrikasta, Lähi-Idästä ja Etelä-Euroopasta tulee sietämättömän kuumia asua ja ihmiset joutuvat pakenemaan tänne pohjoiseen. Talven sijaan syksy kestää syyskuusta huhtikuuhun. Itämeren pinta nousee ja päivänkakkaroiden sijaan pientareilla kasvaa unikoita. Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä draamaattisemmiksi seuraukset käyvät.

Ilmastonmuutoksen torjunta

Helsingin ja helsinkiläisten suurin ilmastokuormitus syntyy rakennusten lämmityksestä, käyttämästämme sähköstä, fossiilisten polttoaineiden käytöstä liikenteessä, tavaroiden kulutuksesta, ruokailutottumuksistamme sekä yhä enenevässä määrin kestämättömästä tavastamme matkustella.

Kaikki energiantuotanto aiheuttaa ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Siksi tärkeintä on vähentää käyttämämme sähkön, lämmön ja polttoaineiden määrää. Jäljelle jäävä energiakulutuksemme tulee tuottaa 100% uusiutuvalla energialla.

Erillisessä sähköntuotannossa fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen on helpompaa kuin lämmöntuotannossa. Koko Suomen sähkönkulutus voidaan kattaa tuulivoimalla, vesivoimalla, aurinkosähköllä, biokaasulla ja lämmöntuotannon sivutuotteena syntyvällä biosähköllä. Tämä edellyttää kuitenkin sähkönkulutuksen määrän voimakasta vähentämistä, kulutushuippujen leikkaamista sekä sähkön varastointiteknologioiden ja siirtoyhteyksien parantamista.

Helsingin rajojen sisällä sähköntuotantoa ei aurinkosähköä lukuunottamatta voida lisätä. Tuulivoimallekin on parempia sijoituspaikkoja, vaikka jokunen paikka kaupungin edustalta saattaisi löytyäkin. Vesivoima on ongelmallinen sähköntuotantomuoto, sillä se tuhoaa vaelluskalakannat ja muun virtavesiluonnon. Sen määrää ei voida enää lisätä. Pikemminkin turhimpia pikkupatoja kannattaa purkaa. Vanhankaupunginkosken vesivoimalan purkamisella saataisiin Helsinginkoski takaisin Helsingforsiin. Helsingin oma energiayhtiön Helenin tulee rakentaa omistamiinsa vesivoimaloihin kalatiet ja purkaa turhimmat vesivoimalansa. Helenin kannattaa investoida lähinnä uuteen aurinkoenergiaan ja sopivassa määrin myös tuulivoimaan.

Lämmöntuotannossa fossiilisista eroon pääseminen on vaikeampaa kuin erillisessä sähköntuotannossa. Helsingissä peräti 94% kaikesta lämmönkulutuksesta on kaukolämpöä. Suurin osa muuallakin Suomessa kulutetusta lämmöstä on kaukolämpöä. Lähes kaikki kaukolämpö tuotetaan polttamalla kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita. Niitä ei voi korvata tuulivoimalla tai vesivoimalla eikä myöskään ydinvoimalla. Kaukolämmöntuotannossa fossiilisia täytyykin korvata lämmön vuodenaikavarastoinnilla, geoterminen lämmöllä, merilämmöllä ja tiukoilla ilmasto- ja ympäristökriteereillä varustetulla bioenergialla.

Luontosuhteemme rapistuminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen

ihminen;aikuinen;nainen,ihminen;nuori;nainen,vapaa-aika;lomailu;kuvituskuva,ihminen;nuori;tunteet,ihminen;aikuinen;tunteet,ihminen;nuori;kuvituskuva,ihminen;aikuinen;kuvituskuva,vapaa-aika;ulkoilmael‰m‰;kes‰Kasvava kulutuksemme, ilmansaasteet, ilmastonmuutos, elinympäristöjen muuttuminen ja vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttavat lajien kuolemista sukupuuttoon. Helsingissä erityisen suuren uhan aiheuttaa metsien ja saariston lisääntyvä kaavoittaminen.
Joskus yhden ympäristöongelman torjunnassa käytetyt keinot johtavat uusiin ympäristöongelmiin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnalla voidaan perustella sellaisen energiantuotannon lisäämistä, joka aiheuttaa merkittävää monimuotoisuuden heikkenemistä.

Myös muiden poliittisten ongelmien ratkaisu saattaa aiheuttaa ympäristöongelmia. Tuorein esimerkki tästä on Helsingin yleiskaava, joka mahdollistaa rakentamisen uusille luonto- ja virkistysalueille. Kaavan kannattajat uskovat kaavan rajoittavan asumiskustannusten nousua ja parantavan julkisen liikenteen asemaa. Ne ovatkin tärkeitä tavoitteita, mutta toteutettavissa myös ilman luonto- ja virkistysalueiden kaavoittamista.

Luontoa kuormittavan toimintamme syynä on luontosuhteemme heikkeneminen. Tunnemme aiempia sukupolvia huonommin ruokamme alkuperän, yhä harvempi kykenee enää tunnistamaan syötäviä sieniä, kasveja ja marjoja. Liian moni pelkää yöpyä metsässä eikä pääse koskaan yöpymään pimeässä saaristossa, vaikka kaikki tämä on aivan lähellämme.

Helsinkiläisten luontosuhteen kehittäminen

Metsät, purot, puistot, saaristo ja meri. Ne ovat Helsingin kansainvälinen valtti. Ne ovat meidän kaupunkilaisten virkistyksen lähde. Jos haluamme olla luontokansaa, on pääkaupunkimmekin oltava sen arvoinen. Jos haluamme säilyttää luontosuhteemme, on meillä oltava suora mutkaton yhteys lähiluontoomme. Siksi kaupungissa olevia luonto- ja virkistysalueita tulee puolustaa. Niiden tulee olla fyysisesti lähellämme.

Luontosuhteen kehittyminen alkaa lapsena. Varhaiskasvatuksen ja koulujen opetusohjelmaan tulee Helsingissä saada vähintään tunti luonnossa liikkumista viikossa. Oppitunti metsässä tai rannalla rauhoittaa ja sen terveysvaikutukset ovat positiivisia sekä lapsille että opettajille ja ohjaajille. Lintulajit tulevat paremmin tutuiksi lintutornista kuin netistä ja syötävät marjat oppii tuntemaan metsässä.

Aikuisväestön luontoharrastusta voidaan tukea jopa ilmaisilla toimenpiteillä kuten myöntämällä jokaiselle oikeus omaan soutuvenepaikkaan sopiviksi katsotuilla ranta-alueilla – ilman lupabyrokratiaa. Rannalla makaavat soutuveneet rikastaisivat maisemaa niin Töölössä kuin Herttoniemessäkin. Kalliita keinoja eivät myöskään ole lintutornien rakentamiset tai purokunnostustalkoiden tukeminen tarjoamalla kutusorat ja lämpimät juomat kaupungin piikkiin.

Terve ja elävä luontosuhde on luonnonsuojelun perusta. Luontokansan pääkaupunki elää ja hengittää luonnostaan. Helsinkiläisten luonto ei ole pelkästään maalla, Repovedellä tai Käsivarren suurtuntureilla, vaan se on myös Vanhankaupunginlahdella, Vantaankoskella ja Keskuspuistossa.

Konkreettisia poliittisia mielipiteitäni aiheesta:

  • Aurinkoenergian aika on nyt. Helsingin ja sen omistaman Helenin tulee panostaa sähköntuotannossa aurinkoenergiaan.
  • Kivihiili ja maakaasu tulee Helsingissä korvata lämmönsäästöllä, lämmön vuodenaikavarastoinnilla, kestävyyskriteerit täyttävällä bioenergialla, merilämmöllä ja geotermisellä lämmöllä.
  • Vanhankaupunginkosken vesivoimala kannattaa purkaa. Helsingfors takaisin Helsingforsiin.
  • Kaupungin on siirryttävä hankkimaan vain kestävyyskriteerit täyttävää sähköä.
  • Liikenteessä on siirryttävä 100% uusiutuvilla toimivaan autokantaan. Lue täältä miten.
  • Tunti luonnossa liikkumista koulujen ja varhaiskasvatuksen viikko-ohjelmaan.
  • Jokaiselle oikeus omaan soutuvenepaikkaan sopiviksi katsotuilla ranta-alueilla – ilman lupabyrokratiaa
  • Lisää lintutorneja, purokunnostustalkoita ja luontoretkiä kaupungin piikkiin.
* Jaa mielipide Twitterissä klikkaamalla Twitter ikonia


Kommentoi

commentoi