Puretaanko koskiensuojelulaki vai turhat padot?

Puretaanko koskiensuojelulaki vai turhat padot?

Vesivoima soveltuu käytössämme olevista sähköntuotantomuodoista parhaimmin säätämään sähkön kulutuksen ja tuotannon vaihteluita. Voimalan luukut voidaan hetkessä sulkea ja avata, jos vaikkapa tuulivoiman tuotannossa tapahtuu nopeita heilahteluita. Vesivoima on myös käyttökustannuksiltaan edullista. Ympäristövaikutuksiltaan se on kuitenkin kaukana haitattomasta.

Lähes kaikkiin suomalaisiin virtavesiin on rakennettu vesivoimaa. Vesivoimalan rakentamisen jälkeen vesi virtaa kosken sijasta vain voimalan turbiineissa. Virtaavista vesistä riippuvaiset lajit kuten lohi, taimen tai jokihelmisimpukka ovatkin lähes kadonneet Suomesta. Viimeisiä jäljellä olevia virtavesiä suojaamaan on luotu koskiensuojelulaki, jonka purkamisesta on keskusteltu näidenkin vaalien lähestyessä.

Keskustelua on käyty lähinnä Pohjolan Voiman Kollajan tekoaltaasta, jonka avulla yhtiö lisäisi Suomen yli 17.000 MW:n sähköntuotantokapasiteettia 100 MW:lla eli n. 0,6%:lla. Säätövoimaa on Suomessa saatavilla kulutuksen ja tuotannon vaihteluita tasaamaan n. 2000 MW. VTT:n tutkimustulosten mukaan tuulivoiman lisärakentamisen takia Suomeen tarvitaan tulevina vuosina 80-160 MW uutta säätövoimaa. Tuo tarve tekisi Kollajasta todennäköisesti myös taloudellisesti kannattavan. Hankkeella on kuitenkin merkittäviä ympäristövaikutuksia ja se mm. vaikeuttaisi lohen palauttamista Iijokeen.

Koskiensuojelulain purkaminen tai ”päivittäminen” ei rajoittuisi Iijokeen. Jos PVO saisi luvan Kollajan rakentamiseen, olisi melko vaikeaa selittää muille vesivoimayhtiöille, miksi vastaavaa ei saisi tehdä myös Kemijoella, Perhonjoella, Kymijoella, Tengeliönjoella tai muilla potentiaalisilla kohteilla. Kattavin vesivoiman lisärakentamista koskeva selvitys on Vesirakentaja Oy:n tekemä Voimaa Vedestä 2007 -raportti. Suosittelen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille sen lukemista.

Vesivoiman lisärakentamista ei voi kuitenkaan kategorisesti vastustaa, jos samalla kannattaa tuulivoiman voimakasta lisäämistä, eikä kasvavaan säätövoiman tarpeeseen pystytä esittämään uskottavaa vastinetta. Suomi pystyy kattamaan säätövoiman tarpeensa parantamalla kysyntäjoustoja teollisuudessa sekä vahvistamalla siirtoyhteyksiä Ruotsin, Norjan ja Venäjän sähköverkkoihin. Myös bioenergialla voisi olla tulevaisuudessa suurempi rooli säätövoiman tarjoajana. Jos kaikki se energia, joka on hukattu riitelemällä lisävesivoimasta, olisi käytetty muiden säätövoimamahdollisuuksien toteuttamiseen, koko ongelma olisi jo ratkaistu. Keskustelin aiheesta taannoin TEM:n silloisen ylijohtaja Esa Härmälän, Fennovoimalla nykyään kehitysjohtajana toimivan Elina Engmanin ja Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruususen kanssa Pohjolan Voima -lehden kutsumana. Artikkeli on luettavissa täällä. Näitä eri sidosryhmiä yhdistäviä julkisia keskusteluja ja yhteistyötä tarvitaan lisää. Korvien sulkeminen vastapuolen viesteiltä johtaa luonnon ja energiajärjestelmän kannalta tuhoisaan tilaan.

riku-pahkinankuoressaPoliittisia mielipiteitä aiheesta pähkinänkuoressa:

  • Koskiensuojelulakia ei tule avata, purkaa eikä päivittää – korkeintaan täydentää.
  • Vesivoima ei ole ainoa vaihtoehto säätövoimaksi. Tarvitaan mieluummin lisää kysyntäjoustoja, bioenergiaa ja siirtoyhteyksiä naapurimaihin.
  • Energiateollisuuden ja luonnonsuojeluasiantuntijoiden on tiivistettävä yhteistyötään ratkaisujen löytämiseksi vesivoiman ympäristöhaittoihin.

* Jaa mielipide Twitterissä klikkaamalla Twitter ikonia


Kommentoi

commentoi