Kotikunta-maakuntamalli

Kotikunta-maakuntamalli

1024px-Suomi.maakunnat.2104.riku.eskelinen.template.svgKataisen hallitus käynnisti heti alkutaipaleellaan kaksi suurta uudistusta, joilla oli tavoitteena turvata suomalaisten hyvinvointipalvelut jatkossakin. Kansalaiset saivat oppia uuden sanankin – sote. Sote-uudistuksen ja kuntauudistuksen valmistelussa unohdettiin kuitenkin kansanvaltaisuuden periaatteet. Siksi kuntauudistus ajoi karille ja sotestakaan ei tunnu tulevan mitään. Mikä siis avuksi?

Pienet kunnat eivät yksin kykene vastaamaan kalliimmista tai laaja-alaisemmin vaikuttavista asioista kuten erikoissairaanhoidosta, yleiskaavoituksesta tai korkeakoulutuksesta.  Niistä ei kuitenkaan kannata päättää valtakunnan tasolla, jottei päätöksenteko karkaa liian kauaksi kansalaisista. Siksi tarvitaan päätöksentekoa myös keskikokoisissa yksiköissä maakuntien tasolla.

Hallitus yritti ratkoa sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia sote-uudistuksellaan ja päätyi ehdottamaan Suomeen viittä sote-aluetta, jotka järjestäisivät suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Näiden sote-alueiden suurin ongelma on, että niillä ei ole lainkaan suoraa kansanvaltaista päätöksentekoa. Ne saattavat olla jopa perustuslain vastaisia.

Pienimmät maakunnat eivät kenties kykene ja halua järjestää erikoissairaanhoitoa yksin. Siksi esimerkiksi Itä-Suomen maakunnista voitaisiin muodostaa isompi Savo-Karjalan maakuntien liitto. Oikealla näkyvä kartta on itse tekemäni ja sitä saa mielellään kommentoida. Siinä esitetyt maakunnat ovat Lappi, Pohjois-Pohjanmaa (sis. Kainuun), Pohjanmaa, Keski-Suomi, Lounais-Suomi (sis. Satakunnan ja Varsinais-Suomen), Pirkanmaa, Häme, Uusimaa, Kymenlaakso, Savo-Karjala ja Ahvenanmaa. Maakuntia voisi olla enemmänkin kuin tuossa piirtämässäni kartassa. Myös nykyiset viisi sote-aluetta voisivat muodostaa ”uudet demokratia-alueet” Suomeen. Omasta mielestäni tarvitsemme kuitenkin enemmän kuin viisi aluetta Suomeen.

Tärkeämpää kuin alueiden lukumäärä olisi kuitenkin taata näille demokraattinen päätöksenteko ja vaaleilla valitut edustajat.

Suurilla kaupunkiseuduilla lähidemokratian puute on pahinta. Esimerkiksi Helsingissä kansalainen tietää viereiselle tontille rakennettavasta kauppakeskuksesta usein vasta siinä vaiheessa, kun kaivinkoneet jo jylläävät maata. Siksi kaupunkeihin tulee kehittää vaaleilla valittavat kaupunginosavaltuustot tai yksinkertaisesti hajottaa ne esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lähikunniksi. Aiheesta on kiinnostavan mallin karttoineen luonut taannon Vasemmistoliiton Jussi Saramo. Käy tutustumassa siihen täällä.

Mitä asioita sitten päätettäisiin kunnissa ja maakunnissa. Jakaisin tehtävät juuri niin kuin Keskustan taannoin esittelemässä kotikunta-maakuntamallissa. Lue siitä lisää täältä.

Kommentoi

commentoi